Esittely 
Asumme Orimattilassa pientilalla ja kotona meillä on hevosia, koiria ja kissoja.  
Metsästysharrastuksen myötä tuli metsästyskoiran hankinta eteen. Päädyimme venäjänajokoiraan sen monipuolisuuden ja meillä aikoinaan olleen venäjänajokoiran näköisen ja oloisen koiran vuoksi. 
 
Koiriamme käytetään lähinnä jäniksen ja rusakon metsästykseen, mutta supit ja ketutkin tulevat siinä sivussa boonuksena. Molemmat venäjänajokoiramme ajavat myös kettua.

Lisätietoa rodusta löytyy : http://www.venajanajokoirayhdistys.net/
Historiaa

Vuonna 1997 etsimme perheeseemme koiraa, olimme ollut pari vuotta ilman koiraa. Otimme yhteyttä erääseen löytöeläinkotiin ja kerroimme, että haluamme tarjota kodin löytökoiralle. Tätä kautta meille muutti narttukoira, josta ei osannut sanoa mitä rotua/rotuja koirassa on. Koira ei ollut sisäsiisti ja iäksi arvioitiin noin kaksivuotta. Koiran taustat olivat muutenkin vähän epämääräiset. Koira oli äärimmäisen kiltti, mutta hieman arka. Oli selkeästi hieman hämmentynyt kaikesta saamastaan huomiosta.  
 
Muutaman alkuhankaluuden ja sisäsiisteyskasvatuksen jälkeen siitä tuli loistava koirakaveri. Koiran riista- ja ajovietti tuli esiin metsässä lenkkeillessä, mutta sillon ei vielä metsästystä harrastettu niin tositoimissa ei Puikkiksen kanssa koskaan oltu, irti ei koiraa voinut pitää kuin koirapuistossa. 
 
Vuonna 2000 ilmestyi kennelliiton julkaisema Koiramme lehti. Hämmästys oli suuri, kun avasin lehden ja lehdessä komeili meidän Puikkiksen näköinen koira. Lehdessä oli usean sivun mittainen esittely venäjänajokoirasta. Koiran luonne ja riistaviettisyys kuvailivat hyvin meidän Puikkista. Uskomme, että koirassa oli varmaan osa venäjänajokoiraa. Puikkis eli pitkän elämän meidän luonamme, se menehtyi 16 vuoden iässä vanhuuden tuomiin vaivoihin. 
 
Kun valitsimme perheeseemme metsästyskoiraa, vaikutti valintaamme voimakkaasti kokemukset Puikkiksen kanssa.
Viimeisinpäivitys:
21.07.2018
Koiramme/Uutisia.